Minä löysin neuleblogit vasta puolisen vuotta sitten. Siskoni jäi
koukkuun kakkublogeihin ja pisti vahingon kiertämään kertomalla minulle
neuleblogeista. Nykyään käynti kaupassa vaatii minulta seuraavan matran
hokemista:
Älä
osta mitään, sinulla on jo työ kesken! Älä osta mitään, sinulla on 2
työtä kesken! Älä osta mitään, sinulla on jo 3 työtä kesken!Älä...
Ja lähes aina tulee ostettua uutta ihanaa lankaa, kangasta, maalausalustaa, tusseja, värejä... Tämä on jo ihan kamalaa!
Kuitenkin
kaikista niistä töistä, jotka olen saanut valmiiksi, olen kamalan
ylpeä. On ihanaa osata tehdä jotain omilla käsillä ja nähdä, miten idea
konkretisoituu joksikin todelliseksi. Siksi minä tämän blogin loin.
Jotta pääsen ylpeänä esitteleen myös omia tuotoksiani. Ja ehkä jopa
jopa antaan ideoita muille.
Niin
kauan kun teen työtä jonkun muun iloksi, niin työ tulee tehtyä loppuun.
Sain viikko sitten tehtyä kaverin lapselle ihanan Mansikkapipon (Suuri Käsityö -lehti 6-7/2007 muokaten sopivaksi).
Se näyttää syötävän hyvältä nuken päässä, mutta valitettavasti siitä
tuli niin iso, että lapsi pääsee käyttämään sitä korkeintaan ensi
vuonna.
Rasittavaa, kun ohjeet eivät toimi, niin kuin minä
ajattelen. Tein pipon 80 silmukalla, vaikka pienin ohje oli 96 silmukan
kanssa ja silti piposta tuli liian iso. Lankoina on käytetty Novitan
Marinen punaista ja Novitan Bambun vihreää ja keltaista.
Nyt on
langanlopuista tarkoitus tehdä pikkuneitille vielä jokin lelu. Onneksi
muiden ihmisten ihanista blogeista on löytynyt ideoita. Nyt vaan kun
sais ajatukset kokoon, niin vois keskittyä lelun virkkaukseen.
Keskittymistä vain häiritsee juuri ostettu pitkä koukkuamiskoukku ja
Novitan uusi lehti, joka juuri tänään tipahti postiluukkuun. Nyt ei
passais vain ostaa mitään. Kaappeihin ei enää mahdu keskeneräisiä
tuotoksia.
lauantai, 12. heinäkuu 2008
Kommentit